Imperiumi.net 12/07

Joint Depression on tuttu ja odotettu vieras demopöydälläni, sillä bändin tekemisiä on vuosien saatossa tullut kritisoitua useampaankin otteeseen. Savage Infinity poikkeaa aikaisemmista julkaisuista tarkoitusperältään, sillä 17 biisin laaja-alainen julkaisu on orkesterin ensimmäinen omakustannekokopitkä. Levy koostuu pääasiassa orkesterin jo aikaisemmin julkaistuista biiseistä, jotka on nyt tuotettu yhtenäisen äänimaailman alle.

Orkesterin suoltama ahdistusmetalli vakuuttaa omaperäisyydellään. Vaikutteita on sävelsoppaan haalittu kuitenkin laajalla skaalalta, aina Toolista Alice in Chainsiin saakka. Vokalisti Antti Karhun itsesäälissä piehtaroivat laulutulkinnat nostavat materiaalin ahdistuskertoimen korkeampaan potenssiin. Soitannollisesti orkesteri ei järin suuriin yksilösuorituksiin innostu, vaan biiseissä soitetaan vain sen verran kuin biisimateriaali toimiakseen vaatii. Tunnelmallisuus on bändin materiaalin kivijalka, sillä surumieliset sävelet ottavat heti ensitahdeillaan kuuntelijasta selätysvoiton. Biisit vaativat useampia kuuntelukertoja kunnolla avautuakseen, sillä monet pienenpienet koukut paljastuvat vasta muutaman huolellisen kuuntelukerran jälkeen.

Debyyttilevyn ongelmaksi paljastuu kuitenkin järkälemäinen mitta, sillä yli tunti orkesterin suoltamaa ahdistusmetallia on kerta-annokseksi liikaa, sillä hyvistä biiseistä huolimatta kuuntelumielenkiinto ei pysy koko tuotoksen kestoa huippulukemissa. Tarvittavalla tiivistämisellä Savage Infinitystä oltaisiin saatu täydellinen ahdistuspaketti suomalaisiin syysiltoihin.

Olli Rinnekangas, 26.12.2007 4+/5