Stalkermusic.com  06/07

Surffaillessa bändin kotisivuilla, huomasin miellyttävän paidan. Siinä on ase minkä piippu osoittaa aina ampujaa päin. Eli et voi kun ampua itsesi. Tähän paitaan on aika paljon kätketty yhtyeen musiikillisia vahvuuksia. Eli itsemurha-alttiit tai muuten vain elämään kyllästyneet, tämä ei ole teidän mielenterveyden kannalta parasta teille!!

Mutta minulle tämä on! Olen maanisen hitaan roketin ystävä henkeen ja vereen, jota kyseisellä kiekolla tarjoillaan yli 70 minuuttia. Heavyksi en lättyä luokittelisi puhtaan laulun ja semisärön takia. Mieleeni tulee joistain kohdista Yli-Jumalan roolissa oleva Doors. Tosin tämä enemmänkin vielä tuo sitä aseen piippua lähemmäs omaa suuta…

Jätkät on duunannu yhdeksänkymmentä luvulta asti musiikkia, joten ei paljoa soittotaitoja pääse nälvimään. Toiminee vallan maineekkaasti ja miellyttävästi. Suhteellisen yksinkertaiset sävellykset toimivat yksinkertaiselle arvioijalle paremmin, kuin nenä suureen sormeen. Laulutaiteilija Karhun Antin matalalta tuleva mylvintä saa suuremmankin miehen itkemään pelastusta ylemmältä. Kaveri osaa myös käyttää niitä korkeampia taajuuksia vallan mallikkaasti. Tosin mihinkään kikkelihevi osastolle ei olla menossa missään vaiheessa… Muu bändi hoitaa hommansa niin kuin pitääkin. Ei voi eritellä, koska yksilösuoritukset ovat minimissään.

Parhaaksi tai masentavimmaksi, miten sen haluaa laskea, biisiksi muodostuu numero viisitoista. Yksinomaan erottuvimmalla lauluosuudella. Mahtavan kuuloinen kertsi, mihin on hyvä yhtyä ja hoilata mukana aatamin omenan värähdellessä, koska yrittää saada itkua vedettyä takaisin päin. Ystäväni sanoin ”Helvetin masentavaa, joka toimii!” Tästä innostuneena hakkaan itseäni neljä kertaa niin kovaa että vuodan verta ja tunnen eläväni enemmän kuin koskaan.
 

4/5

Otto Dufva