Get in the pit - Metal magazine 05/07

Oulusta ponnahtaa metallimaailmaan Joint Depression omakustanteellaan Savage Infinity. Musiikillisesti liikutaan melankolisen metallin suunnalla - räikeästi yleistäen, 08-alueella. Musiikillisesti juuret ovat pohjoissuomalaisessa ahdistuksessa, kuten Sentencedissä haarautuen vahvasti progressiivisine elementteineen Toolin, Katatonian, Porcupine Treen ja paikka paikoin jopa Faith No Moren suuntaan, pysyen kuitenkin rauhallisena ja surumielisenä.

Tuotantopuolelta suuri virhe Savage Infinityssa on se, että levy on aivan liian pitkä ja pituus tekee tässä tapauksessa vain hallaa kokonaisuudelle. Sitten pääsemmekin itse sisältöön: Musiikillisesti lähtökohdat ovat kunnossa ja mainitsemieni vaikutteiden yhdistelmällä oltaisiin saatu vaikka kuinka hyvä kokonaisuus aikaan, mutta silti tuotos vaikuttaa puhuttelevuudessaan hengettömältä ja ilmaisussaan keskenkasvuiselta niin lyyrisen kuin tunteellisen tulkinnan osalta. Melankolia ja surumielisyys ovat Savage Infinityllä kuin kattilan pauketta ja jäävät etäisiksi saaden maansa myyneen ja kaiken toivonsa heittäneen vaikuttamaan lähinnä huoneen ovea paukuttelevalta ylemmän keskiluokan nuorelta.

Joint Depressionissa kuitenkin sykkii jotain suurta, mutta se ei ole tätä. Punaisen langan, sen elementin joka tekee musiikista jotain muuta kuin osiensa summan metsästäminen sävellystyössä ja sen tulkinnassa ei kuitenkaan ole ulkopuolisen toimittajan työtä, vaan pallo on tässä tapauksessa Joint Depressionin käsissä.


5/10

Review Sebastian Laitila