inferno 04/07

Hehkeään teini-ikään kasvanut oululaisbändi kertoo soittavansa voimakkaasti testosteronilta tuoksuvaa, valtavirrasta poikkeavaa melankolista särökitaramusiikkia. Rohkea määritelmä, joka osuu harvinaisen hyvin kohteeseensa.

Savage Infinity yhdistelee bändin aiempaa demotuotantoa uusiin kappaleisiin. Massiivinen paketti muodostuu pitkälti yli tunnin mittaiseksi, seitsemäntoista biisiä pitkäksi ahdistusmarssiksi, jonka tarpomista ei voi pitää helppona kokemuksena. Kappaleet ovat valitettavan paljon paljon samankuuloisia, eivätkä albumin vahvuudet pääse toivotulla tavalla esiin. Eivätkä kyllä heikkoudetkaan.

Bändi antaa itsestään valitettavan tasapaksun kuvan. Seuraavalle julkaisulle materiaalia on ehdottomasti tiivistettävä, jotta kuuntelukokemus säilyisi mielekkäänä alusta loppuun. Nyt puutuminen iskee jo puolivälin vaiheilla

2,5/5

Joni Juutilainen