www.tuhma.fi 03/07

Liekö pilvi hukassa näiltä Oulun veikkosilta, vai miksi niin kovasti ahdistaa. Ilon häivähdyskään ei käy tällä levyllä. Raskaissa tunnelmissa mennään kaikki 17 kappaletta. Niin saatteessa kyllä luvataankin. Vuodatusta siis riittää ja riittää. Materiaali on osin todella hyvää, mutta tässä paketissa on ilmeisesti koko yhtyeen tuotanto ja siksi karsittavaa olisi ihan reilusti. Taas tekstipuoli tökkii enemmän kuin musiikki. Varsinkin ne ala-asteen viimeisten luokkien englannilla kirjoitetut seksistiset fantasiat oli voinut jättää julkaisematta. Toisaalta tänä päivänä nettipaljastuksilla voi voittaa sykemittareita. Ties mitä CD-julkaisusta saa?

 

Mitä pitemmälle levy kuluu, sitä enemmän alkaa itseäkin ottamaan pattiin, kun olen varma että Joint Depressionin sällit ovat maksaneet pitkän pennin Savage Infinityn tekemisestä. Äänittäjä ja miksaaja Jukka Jokikokko olisi voinut tehdä hieman parempaa jälkeä. Rima olisi pitänyt olla vähän korkeammalla. Nyt levystä ja varsinkin laulusuorituksista jää valitettavan demomainen vaikutelma. Bändi kyllä yrittää kuulostaa Toolilta tai Dead Soul Tribelta kaikin käytettävissä olevin voimavaroin. Vähän enemmän heitä olisi voinut studiossa auttaa. 

 

Takki on aika tyhjä kun on kahlannut kaikki 17, melko samankaltaista tekelettä läpi. On näissä kappaleissa kuulijoilla kestämistä. Sitäkö se ahdistus on? Toisaalta pitkään on jätkiä vituttanut, kun kuulemma bändillä on ollut sama mielentila jo 90-luvun alusta lähtien. Onneksi ranteet ovat pysyneet ehjinä ja patoutumat purettu musiikkiin. Toisaalta joku penkkipunnerrus olisi myös ihan OK harrastus, jos musiikin tekeminen tai näiden arvioiden lukeminen alkaa jossain vaiheessa ahdistaa.

 

2/5

 

Tero Honkasalo