www.noise.fi 09/06

Joint Depression: Passion & Desire

Kuten nimestäkin voi iloisempikin mieli päätellä, tämä yhtye ei tarjoa päivänpaistetta aamukahvipöytään. Jo 90-luvun alussa perustettu ryhmä on työstänyt uransa aikana lukuisia demoja, suosioliikkeen keskittyessä kuitenkin ruohonjuuritasolle. Käsiini toimitettu biisipari on näyte-erä myöhemmin syksyllä julkaistavasta omakustanteesta, joka näillä näytöillä tulee ehdottomasti hankittua. Kuten yhtye itsekin kertoo, on sen sointi ”valtavirrasta poikkeavaa melankolista särökitaramusiikkia”. Hieman laveaan määritelmään haluaisin lisätä adjektiivit metallinen ja vaihtoehtoinen, ja painottaa määritelmää melankolinen. Joint Depressionin ilmaisu kaihtaa suoria vertailukohtia, sillä sen mantramainen tunnelmointi yhdistyy kovemmalla kädellä silittelyyn hävyttömän vaivattomasti.

Bändin suurin valttikortti on laulajakitaristi Antti Karhun karhea tulkinta. Miehen ääni on kaihertavan alakuloinen, mutta silti sisällä kytevä viha nousee tarvittavissa kohdin voimakkaasti pintaan. Musiikin hieman stonermainen kiemurtelu yhdistettynä junttapaaluriffeihin ja keinuviin kertosäkeisiin lataa molemmat biisit täyteen epätoivoista tunnelmaa ja erityisesti Dance For Death synnyttää riffikierrätyksellään väreitä pitkin. Tästä musiikista kaikuu ameriikan eteläisten stonersoiden riipivä mongerrus yhdistettynä peripohjolalaiseen peruskallion kylmyyteen, joka on kaiken kaikkiaan varsin mielenvikainen/mielenkiintoinen sekoitus. Yhtyeeltä ei myöskään puutu suomalaisille metallibändeille ominaista haikean melodian tajua ja tyylitajuisilla sovituksillaan Joint Depressio on varmistanut materiaalinsa äärettömän miellyttävän kuuntelukokemuksen.

Pientä miinusta tulee englannin kielen lausumisesta, siihen voisi vielä kiinnittää hieman huomiota. Muutoin käsissäni oleva äänite tarjoilee pelkkää ilojumppaa aivonystyröistä kropan keinuttajalihaksiin. Tämä oli aivan liian vähän myrkkyä lapselle innokkaalle, äkkiä siis varsinainen rieska tulille!

Kimmo Koskinen 4/5