noise.fi 08/05

Mitäs helvettiä: demobändi, joka on päättänyt tehdä akustisia versioita vanhoista sähköisistä ralleistaan ja toteuttanut versiot loistavasti. Bändi kertoo saatekirjeessään päättäneensä kokeilla biisien toimivuutta akustisena, ja ainakin tältä suunnalta peukut nousevat ylöspäin. Alkuperäisiin biiseihin verrattuna akustisiin versioihin on lisätty viulua, rummut on tiputettu pois ja lisäksi sovituksia on hieman muokattu.

Tämä Unplugged-levy antaa kieltämättä bändistä nimeltä Joint Depression todella erilaisen kuvan kuin sähköinen esitys. Nämä uudet versioinnit ainakin todistavat sen, että bändillä tuntuu selkeästi olevan näkemystä tekemisessään - osataan nähdä myös sen ensimmäisen ajatuksen taakse ja kokeilla rohkeasti uutta ja yllättävää.

Suurimman eron alkuperäisen ja akustisen versioinnin välillä huomaa siinä, että äänessä on vain bändin naisjäsen Maria Liikanen. Liikasen ääni sopii kyllä melko täydellisesti näihin akustisiin versioihin. Sähköisellä puolella naisen ääni on ehkä hieman hentoinen. Alun perin on myös miesääntä kuultavissa, mutta onneksi se on leikattu näissä uusissa versioissa pois.

Bändi koveroi tällä levyllä myös paria esikuvaansa. Totta kai akustiset versiot on väännetty Toolin Forty-six & 2 -biisistä ja System of a Downin Aerials-kappaleesta. Toolin bändi nostaa suurimmaksi vaikuttajakseen, ja varsinkin tuossa sähköisessä tuotannossa vaikute on myös helposti nostettavissa esiin. Näissä kovereissakin bändi onnistuu jälleen erittäin hyvin. Aivan helpoimmasta päästä biisit eivät ole, joten jo onnistuminen niiden omaperäisessä versioinnissa on melkoinen saavutus.

Kokonaisuutena tämä Unplugged-levy on loistavaa tunnelmointia. Kun bändi on jättänyt metallisen otteen taka-alalle, niin pinnalle on pulpahtanut oikeasti kiinnostavaa kuunneltavaa. Jos tämä onnistutaan joskus siirtämään sähköiselle puolelle, niin luvassa on värisyttäviä tunnelmia. Toisaalta mistä minä tiedän bändin ambitioista. Ehkä tämä akustinen kokeilu innostaa bändin jatkamaan samalla linjalla. Onnea valitsemallanne tiellä, mikä se sitten ikinä onkin. Tämä kokeilu on joka tapauksessa pirun tyylikäs ja erittäin onnistunut.

5/5
Tero Kallio